Mistä turvallisuuden tunne syntyy?

Olen miettinyt viime päivinä paljon sisäistä turvaa, lukenut ja kuunnellut viisaita ihmisiä ja viisaita sanoja siitä, mitä sisäinen turvallisuus voi tarkoittaa ja miten sitä voisi pyrkiä itsessään lisäämään. Oma syvempi tutkimusmatka tähän teemaan on vielä aivan kesken, eikä se matka varmaan koskaan päätepisteeseen tai maaliin tule. Koska emme me ihmiset valmiiksi ihmisiksi tule, vaikka kuinka yrittäisimme itseämme kehittää ja asioita oppia. Olemme aina keskeneräisiä ja epätäydellisiä. Ihan jokainen meistä.

Mitä tarkoittaa sisäinen turvallisuus?

Pohdin tänään tuota turvaa siitä näkökulmasta, että mitä se sellainen sisäinen turva sitten olisi, miltä tuntuisi? Sisäinen turva ei voi tarkoittaa tietenkään sitä, että olisi jatkuvasti jotenkin levollinen ja rauhallinen olotila. Koska elämään kuuluu myös kaikki ne vaikeammat tunteet, kuten pelko, viha ja suru. Olisi absurdia ja täysin turhaa pyrkiä elämään ilman näitä tunteita, koska sellaista elämää ei ole olemassakaan. Ehkä yksi tärkeä osa sisäistä turvaa on siis se, että hyväksyy elämän juuri sellaisena kuin se milloinkin on. Hyväksyy vaikeatkin tunteet, ei yritä mennä karkuun niitä eikä liikaa säikähdä. Ymmärtää, että kaikki tunteet tulevat ja menevät eikä mikään jää pysyväksi. Uskaltaa kohdata elämän ja itsensä aitona ja aidosti. Yksi lempilauseeni turvaan liittyen on Tommy Hellstenin ”totuudessa on turva”. Minulle se tarkoittaa juuri sitä, että mikä ikinä onkaan totta, sen kohtaaminen luo turvaa. Vaikka se olisi kauheaa ja vaikeaa ja sietämätöntä, se on kuitenkin totta.

Asioista puhuminen on eri asia kun niiden oikea kokeminen

Näistä asioista on suhteellisen vaivatonta kirjoittaa ja teoriassa olla tätä mieltä. On helppo sanoa. Toinen asia onkin sitten se, kun ne vaikeat asiat ja tunteet ovat oikeasti osa elämää, ja joutuu kaiken sen oikeasti kokemaan. Että kun vaikka säikähtää tai pelkää lapsensa turvallisuuden puolesta niin, että tuntuu ettei saa henkeä ja koko maailma kaatuu päälle, niin siinä ei pelon kohtaaminen turvalliselta heti tunnu. Tekisi mieli tehdä ihan mitä tahansa muuta kuin kohdata se pelko tai olla sen kanssa. Mutta mitä vaihtoehtoja siinä oikeasti olisi? Eihän se pelko oikeasti mihinkään poistu, vaikka yrittäisi esittää ettei sitä ole.

Sisäisen turvallisuuden tutkiminen siis jatkuu, mutta siitä olen varma, että tunteiden kohtaaminen raakana, sellaisina kuin ne oikeasti ovat, on avainasemassa. Ja tällaisia tunnetaitoja voimme onneksi kaikki opetella, itseksemme, läheisten kanssa tai vaikkapa terapiassa. Jos tuntuu, että kaipaisit tähän terapeutin apua, varaa ihmeessä maksuton tutustumisaika.