Muutama ajatus anteeksipyytämisestä

Pelkkä sana ”anteeksi” ei vielä itsessään korjaa mitään. Jos olet toiminut väärin kumppaniasi kohtaan ja pyydät anteeksi vain toivoen, että asia unohtuisi pian, sanat menettävät merkityksensä. Lauseet kuten “turha tässä enää on velloa”, “tehty mikä tehty”, “vieläkö tästä pitää puhua” tai “voidaanko jo katsoa eteenpäin ja unohtaa menneet” eivät rakenna yhteyttä – ne katkaisevat sen. Tällaisilla kommenteilla ihminen pyrkii usein suojaamaan itseään omalta syyllisyydeltään, mutta samalla hän ohittaa ja mitätöi kumppaninsa surun, pettymyksen ja tapahtuneen merkityksen.

Aito anteeksipyyntö ei siis ole pakoa tilanteesta, vaan pysähtymistä sen äärelle. Se on halua katsoa toista silmiin ja sanoa: “Näen, että satutin sinua. Haluan ymmärtää, miltä sinusta tuntuu.” Tämä vaatii rohkeutta kohdata sekä kumppanin paha olo että oma häpeä ja syyllisyys – tunteet, joita useimmat meistä mieluummin väistäisivät.

Korjaava anteeksipyyntö ei myöskään ole kertaluontoinen teko. Se on prosessi, jossa toisen luottamus ja turvallisuuden tunne rakentuvat uudelleen vähitellen. Siksi anteeksipyyntöön kuuluu myös tekoja: valmiutta kuunnella uudelleen, vastata samoihin kysymyksiin useamman kerran, näyttää käytöksellä, että ymmärsi ja että haluaa toimia toisin.