Mitä pariterapiassa tehdään – ja auttaako se?

Mitä pariterapiassa oikeastaan tapahtuu? Ja onko siitä oikeasti apua?

Se, mitä pariterapiassa tehdään, riippuu varmasti jonkin verran terapeutin koulutuksesta, terapiamuodosta ja terapeutista myös ihmisenä. Kerron tässä siis siitä, mitä minun pariterapiavastaanotollani tapahtuu ja miten itse ajattelen pariterapiasta.

Teen pariterapiaa tunnekeskeisestä viitekehyksestä käsin. Ajattelen, että silloin kun pari hakeutuu terapiaan, taustalla on usein pohjimmiltaan yhteyden heikkeneminen tai katkeaminen.

Pinnalla syyt voivat näyttää hyvin erilaisilta: kommunikaatiohaasteilta, toistuvilta riidoilta, vetäytymiseltä ja etääntymiseltä, läheisyyden puutteelta, epätasaiselta työnjaolta tai luottamuspulalta.

Pinnan alla voi kuitenkin olla kokemus siitä, ettei tule nähdyksi, kuulluksi tai rakastetuksi sillä tavalla kuin itse tarvitsisi.

Ja juuri tätä yhteyttä me pariterapiassa lähdemme vahvistamaan.

”Joudunko pariterapiassa syytetyn penkille?”

Moni jännittää pariterapiaan tulemista, ja ymmärrän sen todella hyvin. Olen itsekin aikoinani ollut pariterapiassa asiakkaana, joten tiedän, miten jännittävää, stressaavaa tai raskasta se voi ainakin aluksi olla.

Toisaalta tiedän myös, miten helpottavaa ja parhaimmillaan ihanaa voi olla, kun yhteys kumppaniin alkaa terapeutin avulla löytyä uudelleen.

Yksi tavallinen pelko on se, että joutuu ”syytetyn penkille” – tilanteeseen, jossa sekä oma kumppani että terapeutti tuntuvat olevan samalla puolella itseä vastaan.

Sellaista ei tarvitse pelätä.

Pariterapeuttina en ole kummankaan puolella, vaan molempia varten. Minun tehtäväni ei ole päättää, kumpi on oikeassa tai kumpi tekee enemmän väärin. Tehtäväni on auttaa teitä kahta ymmärtämään itseänne ja toisianne ja löytämään tietä takaisin toistenne luo.

Miten pariterapia sitten käytännössä etenee?

Suosittelen yleensä aloittamaan 30 minuutin maksuttomalla tutustumisella. Siinä voitte rauhassa kuulostella, millainen olen terapeuttina ja tuntuisinko ihmiseltä, jonka kanssa haluaisitte työskennellä.

Samalla minä saan kuulla, millaisessa tilanteessa olette ja millaista apua toivotte. Voin siis myös itse arvioida, voisinko olla juuri teille avuksi.

Tutustuminen ei sido mihinkään. Enkä koskaan kysy sen päätteeksi, että ”tuletteko sitten ensi viikolla uudestaan?”. En halua siihen hetkeen minkäänlaista painetta siitä, että päätös pitäisi tehdä heti. Yleensä palaamme muutaman päivän sisällä asiaan, ja varaamme uusia aikoja mikäli niin haluatte.

Jos päätätte jatkaa, suosittelen yleensä ensin viiden käynnin kokonaisuutta. Tapaamisia voi kuitenkin varata myös yksi kerrallaan.

Usein lähdemme liikkeelle siitä, että lisäämme ymmärrystä siitä, miksi olemme sellaisia kuin olemme.

Tähän voivat liittyä esimerkiksi lapsuuden kokemukset, kiintymyssuhteet, aikaisemmat parisuhteet ja muut tärkeät ihmissuhteet sekä oma temperamentti.

Pyrimme ymmärtämään sekä itseä että kumppania, esimerkiksi miksi riitatilanteissa toimimme kuten toimimme ja millaisia selviytymiskeinoja olemme oppineet käyttämään.

Esimerkiksi riitatilanteessa emme välttämättä ole tahallamme ”vaikeita” tai ”hankalia”. Käytöksemme taustalla on yleensä jokin syy. Kun alamme ymmärtää sitä, sekä omaa että kumppanin toimintaa voi olla helpompi katsoa vähän uudesta näkökulmasta.

Ja se voi jo itseasiassa muuttaa paljon.

Entä ne riidat ja muut ongelmat, joiden vuoksi terapiaan tultiin?

Kun olemme saaneet lisää ymmärrystä siitä, mistä oma ja kumppanin toiminta kumpuaa, katse kääntyy nykyhetkeen.

Mitä teidän välillänne tapahtuu silloin, kun tulee riita?

Miten toinen reagoi? Entä toinen? Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Hahmottelemme usein parisuhteenne negatiivista kehää: sitä toistuvaa vuorovaikutuksen tapaa, johon kumpikin päätyy yhä uudelleen. Kun opimme tunnistamaan tämän kehän, voimme alkaa etsiä kohtia, joissa sitä voisi lähteä muuttamaan.

Silloin tavoitteena ei ole se, että toinen voittaa ja toinen häviää – tai että opitaan vain riitelemään ”oikein”. Tavoitteena on löytää toimivampia tapoja olla yhteydessä toiseen ja käsitellä myös vaikeita asioita.

Tarvitseeko pariterapiaan tullessa osata jotain?

Ei tarvitse.

Terapiassa keskustellaan yhdessä. Mitään ei tarvitse osata etukäteen tietää, eikä valmiita vastauksia tai hienosti sanoitettuja tunteita tarvitse olla.

Saa olla epämääräistä, ristiriitaista ja keskeneräistä.

Omia tunteita ei tarvitse osata analysoida tai pukea täydellisesti sanoiksi – minä olen apuna siinä kohtaa kun ei ehkä sanoja löydy tai tunteita osaa tunnistaa.

Minun tehtäväni on auttaa teitä ymmärtämään itseänne ja toisianne. Harjoittelemme tarvittaessa myös hyvin konkreettisia taitoja, kuten kuuntelemista ja omien ajatusten ja tunteiden ilmaisemista. Huolehdin siitä, että molempien näkökulmat tulevat kuulluiksi ja kohdatuiksi.

Auttaako pariterapia?

Pariterapiasta voi olla paljonkin apua, mutta terapeutti ei tietenkään voi tehdä työtä parin puolesta.

Terapiaan ei tarvitse tulla täydellisen motivoituneena tai valmiiksi muuttuneena. Riittää, että on jonkinlaista halua ymmärtää itseään, kumppania ja omaa osuutta parisuhteen tilanteessa – ja halua kokeilla jotain uutta.

Joskus tärkein muutos alkaa siitä, että kumpikin uskaltaa pysähtyä katsomaan myös omaa toimintaansa: Mitä minä teen tässä meidän välisessämme kehässä? Voisinko minä tehdä jotain toisin?

Juuri tällainen itsereflektio on usein tärkeä osa pariterapiaa.

Ja joskus pariterapian tavoitteena ei lopulta ole edes parisuhteen jatkaminen. Terapiaan voi tulla myös silloin, kun oma parisuhde on kriisissä ja haluaa rauhassa selvittää, onko suhteella vielä mahdollisuuksia vai olisiko edessä ero.

Pariterapiaan voi tulla myös yksin, jos kumppanilla ei ole halua tai mahdollisuutta osallistua. Yksin terapiassa voi pysähtyä pohtimaan omaa parisuhdettaan, omaa toimintaansa ja sitä, mitä itse suhteelta tarvitsee.

Jos siis mietit pariterapiaan tulemista, sinun ei tarvitse vielä tietää, mitä pitäisi tehdä tai edes sitä, voiko parisuhde tästä vielä korjaantua.

Sen voimme selvittää yhdessä. Varaa maksuton tutustumisaika täältä.